talvikausi
substantiivi
-
Ajanjakso, jolloin talvi vallitsee.
Talvikauden aikana järjestetään useita tapahtumia.
Taivutus
yks. nom. talvikausi, yks. gen. talvikauden, yks. part. talvikautta, yks. ill. talvikauteen, mon. gen. talvikausien talvikautten, mon. part. talvikausia, mon. ill. talvikausiin.
Synonyymisanakirja
talvikausi
-
pakkaskausi, talvi, talviaika, talviaika, talvijakso, talvisesonki.
Esimerkit
Talvikausi on pitkä Suomessa.
Talvikausi alkaa ensilumella.
Helmikuuhun mennessä talvikausi on huipussaan.
Etymologia
Yhdiste sanoista 'talvi' + 'kausi'; viittaa talven ajanjaksoon
Käännökset
| englanti |
winter season |
Riimisanakirja
talvikausi rimmaa näiden kanssa:
ordoviikkikausi, vaalikausi, pelikausi, hiilikausi, kivihiilikausi, tilikausi, hallikausi, tyylikausi, välikausi, toimikausi
Läheisiä sanoja
talvihorros, talvikala, talvikalastus, talvikausi, talvikeli, talvikisat