tiaara
substantiivi
-
korkea, usein jalokivistä tehty päähine, jota käyttävät erityisesti katoliset paavit
Paavi kantoi tiaaraa virallisessa seremoniassa.
Taivutus
yks. nom. tiaara, yks. gen. tiaaran, yks. part. tiaaraa, yks. ill. tiaaraan, mon. gen. tiaarojen tiaarain, mon. part. tiaaroja, mon. ill. tiaaroihin.
Esimerkit
Kuninkaallisella hääparilla oli upea tiaara.
Museo sai lahjoituksena kauniin tiaaran.
Tiaara kimaltelee valon osuessa siihen.
Hän valitsi hääasusteekseen perintötiiaran.
Tämän tiaaran hinta on mittaamaton.
Etymologia
Lainasanana kreikan ja latinan kautta persian sanasta 'tigra', kruunu tai päähine.
Käännökset
englanti |
tiara |
Riimisanakirja
tiaara rimmaa näiden kanssa:
haara, asianhaara, oksanhaara, teollisuudenhaara, tieteenhaara, tienhaara, joenhaara, juurenhaara, ankkurinhaara, tuotannonhaara
Liittyvät sanat
tiaraLäheisiä sanoja
thaisilkki, theeta, thorax, tiaara, tiainen, tic