tiaara

substantiivi

  1. korkea, usein jalokivistä tehty päähine, jota käyttävät erityisesti katoliset paavit

    Paavi kantoi tiaaraa virallisessa seremoniassa.
Taivutus

yks. nom. tiaara, yks. gen. tiaaran, yks. part. tiaaraa, yks. ill. tiaaraan, mon. gen. tiaarojen tiaarain, mon. part. tiaaroja, mon. ill. tiaaroihin.

Synonyymisanakirja

tiaara

  1. pääkoriste, tiara.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kuninkaallisella hääparilla oli upea tiaara.
Museo sai lahjoituksena kauniin tiaaran.
Tiaara kimaltelee valon osuessa siihen.
Hän valitsi hääasusteekseen perintötiiaran.
Tämän tiaaran hinta on mittaamaton.

Etymologia

Lainasanana kreikan ja latinan kautta persian sanasta 'tigra', kruunu tai päähine.

Riimisanakirja

tiaara rimmaa näiden kanssa:

haara, asianhaara, oksanhaara, teollisuudenhaara, tieteenhaara, tienhaara, joenhaara, juurenhaara, ankkurinhaara, tuotannonhaara

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

tiara

Läheisiä sanoja

thaisilkki, theeta, thorax, tiaara, tiainen, tic

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro