tiheä
adjektiivi
-
jotakin, joka esiintyy tiheästi tai on tiivis rakenteeltaan
Metsässä oli tiheä kasvillisuus.
Taivutus
yks. nom. tiheä, yks. gen. tiheän, yks. part. tiheää tiheätä, yks. ill. tiheään, mon. gen. tiheiden tiheitten tiheäin, mon. part. tiheitä, mon. ill. tiheihin tiheisiin.
Synonyymisanakirja
tiheä
-
savipitoinen, tiivis, paksu, tuuhea, taaja.
Esimerkit
Metsä oli hyvin tiheä.
Tiheä sumu peitti kaupungin.
Hänellä on tiheä hiuskuontalo.
Etymologia
Perustuu vanhaan itämerensuomalaiseen kantasanaan, tarkoittaa jonkin olevan runsasta tai tiukkaan pakkautunutta.
tihedä < tihta, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat Ger dicht. Englanniksi dense
Käännökset
Sanonnat
"Tukka kuin viidakko - ei yhtä tiheä mutta yhtä eläinrikas."
"Tukka kuin viidakko ei yhtä tiheä mutta yhtä eläinrikas."
Liittyvät sanat
pyry, sakea, taky-, takypnea, karttuuniLäheisiä sanoja
tihertää, tihetä, tiheys, tiheä, tiheähampainen, tiheäkasvuinen