tiili
substantiivi
-
Rakennusaine, jota käytetään yleisesti muurauksessa.
Tiili on kestävä materiaali seinien rakentamiseen.
Taivutus
yks. nom. tiili, yks. gen. tiilen, yks. part. tiiltä, yks. ill. tiileen, mon. gen. tiilien, mon. part. tiiliä, mon. ill. tiiliin.
Esimerkit
Rakennusmateriaalina käytetään usein tiiliä.
Tiili tekee seinistä vahvoja ja kestäviä.
Vanhan talon tiilet ovat kauniin patinoituneita.
Etymologia
Lainasana
tigli, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat pohjoissaame diila, ruotsi tegel. Englanniksi brick
Käännökset
| englanti |
brick |
Slangisanakirja
-
tegeli: tiiliskivi
-
teglari: tiiliskivi
-
teglu: tiiliskivi
-
tiglu: tiiliskivi
-
tiilari: tiiliskivi : Paiskastii parit tiilarit siihe seinään.
Sitaatit
"Ralph lentää Simpsonien ikkunasta sisään ja sanoo: "I'm a brick." (Olen tiili.)"
Riimisanakirja
tiili rimmaa näiden kanssa:
harjatiili, kalkkihiekkatiili, rustiikkatiili, punatiili, kalkkitiili, tulitiili, betonitiili, lasitiili, savitiili
Liittyvät sanat
tiiliskivi, reikätiili, punatiili, tulitiili, rustiikkatiiliLäheisiä sanoja
tiilenpunainen, tiilenpää, tiilenvärinen, tiili, tiiliarkkitehtuuri, tiilielementti