todistelu
substantiivi
-
Prosessi, jossa esitetään todisteita ja perustellaan väitteitä.
Oikeudessa kuultiin pitkä todistelu.
Taivutus
yks. nom. todistelu, yks. gen. todistelun, yks. part. todistelua, yks. ill. todisteluun, mon. gen. todistelujen todisteluiden todisteluitten, mon. part. todisteluja todisteluita, mon. ill. todisteluihin.
Esimerkit
Todistelu jatkui useita tunteja oikeudessa.
Puolustus vetosi todisteluun uusilla todisteilla.
Keskustelu liittyi todisteluun ja sen laillisuuteen.
Etymologia
Johdettu verbistä 'todistaa', viittaa todistamisen prosessiin.
Käännökset
Riimisanakirja
todistelu rimmaa näiden kanssa:
haistelu, taistelu, maataistelu, rajataistelu, luokkataistelu, ilmataistelu, valtataistelu, torjuntataistelu, lähitaistelu, materiaalitaistelu
Liittyvät sanat
argumentaatio, aukoton, ristiriidaton, vakuuttavaLäheisiä sanoja
todisteellisesti, todisteellisuus, todistella, todistelu, todistua, todistus