topakka
adjektiivi
-
Henkilö tai asia, joka on luonteeltaan napakka, jämäkkä tai päättäväinen.
Opettaja oli topakka ja piti oppitunnin tarkasti aikataulussa.
Taivutus
yks. nom. topakka, yks. gen. topakan, yks. part. topakkaa, yks. ill. topakkaan, mon. gen. topakoiden topakoitten topakkojen topakkain, mon. part. topakoita topakkoja, mon. ill. topakkoihin topakoihin.
Synonyymisanakirja
topakka
-
reipasotteinen, napakka, tiukka, jämäkkä, reipas, reipas, tomera, nenäkäs, reipas, tomera, rivakka, rivakka, tormakka.
Esimerkit
Hänen topakka asenteensa teki vaikutuksen.
Äiti oli aina topakka
Heidän joukossansa oli pienikasvuinen, mutta topakka mies, joka oli ennen ollut Valkomissa työväen asioita sielläkin järjestelemässä
Etymologia
Vanhassa suomalaisessa murteessa 'topakka' merkitsee 'niukkasanainen, jäyhä', sana mahdollisesti lainautunut ruotsin sanasta 'tåpa'.
Käännökset
Riimisanakirja
topakka rimmaa näiden kanssa:
pakka, kapakka, korttelikapakka, merimieskapakka, olutkapakka, napakka, haipakka, kipakka, lehtijousipakka, käsipakka
Liittyvät sanat
tomera, napakka