tulikivi
substantiivi
-
Vulkaaninen kivi, joka voi sytyttää tulta iskiessä toiseen kivipintaan.
Muinoin tulikiveä käytettiin tulen sytyttämiseen.
Taivutus
yks. nom. tulikivi, yks. gen. tulikiven, yks. part. tulikiveä, yks. ill. tulikiveen, mon. gen. tulikivien, mon. part. tulikiviä, mon. ill. tulikiviin.
Esimerkit
Saunassa oli käytetty perinteistä tulikiveä.
Tulikivi lojui metsikön keskellä.
Antiikin kreikkalaiset arvostivat erityisesti tulikiveä.
Etymologia
'tuli' ja 'kivi', viittaa mahdollisesti palavaksi kiveksi
Käännökset
Läheisiä sanoja
tulikaste, tulikirjain, tulikivenkatkuinen, tulikivi, tulikoe, tulikomento