tuma
substantiivi
-
Solun osa, joka sisältää solun perintöaineksen.
Solun tuma ohjaa solun toimintoja.
Taivutus
yks. nom. tuma, yks. gen. tuman, yks. part. tumaa, yks. ill. tumaan, mon. gen. tumien tumain, mon. part. tumia, mon. ill. tumiin.
Esimerkit
Solun tuma sisältää perintöaineksen.
Tutkijat tarkastelevat tumaa mikroskoopilla.
Tumassa tapahtuu monia tärkeitä biologisia prosesseja.
Etymologia
Peräisin latinan sanasta 'nucleus'.
suomalais-volgalainen tunga; sukulaissanat viro tuum. Englanniksi kernel
Käännökset
Riimisanakirja
tuma rimmaa näiden kanssa:
maatuma, rokahtuma, tapahtuma, mediatapahtuma, sotatapahtuma, taidetapahtuma, perhetapahtuma, liiketapahtuma, musiikkitapahtuma
Liittyvät sanat
karyo-, nukleus, malmimuodostuma, malmio, soluelinLäheisiä sanoja
tulvavesi, tulvehtia, tulvia, tuma, tumake, tumakotelo