tunika
substantiivi
-
päällepantuva vaatekappale, joka on yleensä polven mittainen
Hänellä on yllään punainen tunika.
Taivutus
yks. nom. tunika, yks. gen. tunikan, yks. part. tunikaa, yks. ill. tunikaan, mon. gen. tunikoiden tunikoitten tunikojen tunikain, mon. part. tunikoita tunikoja, mon. ill. tunikoihin.
Synonyymisanakirja
tunika
-
kitoni, khiton, liivihame, kameez, kirtle, asetakki.
Esimerkit
Tunika oli kaunis ja värikäs.
Hän pukeutui siniseen tunikaan.
Roomalaiset suosivat tunikoita.
Tunikat ovat taas muodissa.
Tunika voi olla monikäyttöinen vaate.
Etymologia
Lainattu latinasta 'tunica', tarkoittaa löysää vaatetta.
Käännökset
Liittyvät sanat
viitta (2)Läheisiä sanoja
tungettelu, tungos, tungosaika, tunika, tunkea, tunkeileva