tunkeilevuus

substantiivi

1. Ominaisuus, jossa henkilö tunkeutuu toistuvasti muiden asioihin.

   Hänen tunkeilevuutensa oli yleisesti tiedossa.

Taivutus

yks. nom. tunkeilevuus, yks. gen. tunkeilevuuden, yks. part. tunkeilevuutta, yks. ill. tunkeilevuuteen, mon. gen. tunkeilevuuksien, mon. part. tunkeilevuuksia, mon. ill. tunkeilevuuksiin.

Synonyymisanakirja

tunkeilevuus

1. päällekäyvyys, tungettelevuus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Tunkeilevuus ärsyttää monia ihmisiä.
Hänen tunkeilevuutensa on usein kestämätöntä.
Vältä liiallista tunkeilevuutta.

Käännökset

Riimisanakirja

tunkeilevuus rimmaa näiden kanssa:

huikentelevuus, tungettelevuus, kuolevuus

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

tunkea, tunkeileva, tunkeilevasti, tunkeilevuus, tunkeilija, tunkeilla