tunku
substantiivi
-
Tilanne, jossa on paljon ihmisiä tai asioita yhdessä ahtaassa tilassa.
Konsertin lippukaupassa oli kova tunku.
Taivutus
yks. nom. tunku, yks. gen. tungun, yks. part. tunkua, yks. ill. tunkuun, mon. gen. tunkujen, mon. part. tunkuja, mon. ill. tunkuihin.
Esimerkit
Kevyt tunku kävi ovella.
Postilaatikkoon ei enää mahdu kirjeitä - se on täynnä tunkua.
Hän tuntee tunkua menneisyyteen.
Etymologia
Kantasuomalainen sana, liittyy ahtauteen ja tungokseen.
Käännökset
| englanti |
A Malay prince. |
Slangisanakirja
-
tungos : Joo, ei tänne mitää tunkuu oo ollu.
Läheisiä sanoja
tunkkautua, tunkki, tunkrahvi, tunku, tunnari, tunne