tunnustin
substantiivi
-
laite tai väline, joka tunnistaa tai havaitsee jotain
Palovaroitin toimii myös savutunnustimena.
Taivutus
yks. nom. tunnustin, yks. gen. tunnustimen, yks. part. tunnustinta, yks. ill. tunnustimeen, mon. gen. tunnustimien tunnustinten, mon. part. tunnustimia, mon. ill. tunnustimiin.
Esimerkit
Hän käytti valedetektoria eli tunnustinta.
Tunnustin osoitti syyllisyyden.
Tietokoneeseen on kytketty tunnustin.
Etymologia
'Tunnustin' on johdettu verbi 'tunnustaa' ja suffiksista '-in'.
Käännökset
| englanti |
puhekieltä (alternative form of) taivutettu muoto |
Läheisiä sanoja
tunnustelija, tunnustella, tunnustelu, tunnustin, tunnustuksellinen, tunnustuksellisesti