tupsukorva
substantiivi
-
Eläin, jonka korvissa on tupsut.
Lynx on tunnettu tupsukorvistaan.
Taivutus
yks. nom. tupsukorva, yks. gen. tupsukorvan, yks. part. tupsukorvaa, yks. ill. tupsukorvaan, mon. gen. tupsukorvien tupsukorvain, mon. part. tupsukorvia, mon. ill. tupsukorviin.
Esimerkit
Pöllö oli kaunis tupsukorva keikkumassa oksalla.
Lapset tunnistivat tupsukorvan heti eläinkirjasta.
Metsän asukas
Käännökset
Riimisanakirja
tupsukorva rimmaa näiden kanssa:
korva, liimakorva, luppakorva, homekorva, keskikorva, kukkakaalikorva, kielikorva, välikorva, rytmikorva, sävelkorva
Läheisiä sanoja
tupsahdus, tupsahtaa, tupsu, tupsukorva, tupsukorvainen, tupsulakki