tutkinto
substantiivi
-
Opintojen päätteeksi suoritettu kirjallinen tai suullinen koe tai kokeet.
Hän valmistui yliopistosta diplomi-insinöörin tutkinnolla.
Taivutus
yks. nom. tutkinto, yks. gen. tutkinnon, yks. part. tutkintoa, yks. ill. tutkintoon, mon. gen. tutkintojen, mon. part. tutkintoja, mon. ill. tutkintoihin.
Synonyymisanakirja
tutkinto
-
kuulustelu, testaus, tentti, akateeminen loppututkinto, valmistua, suorittaa tutkinto, saada oppiarvo.
Esimerkit
Hän suoritti tutkintonsa yliopistossa.
Opiskelija valmistui maisterin tutkinnosta vuonna 2021.
Tutkinto vaatii useita pakollisia kursseja.
Etymologia
Johdettu sanasta 'tutkia', alun perin viittaa tutkimiseen ja siitä muodostettuun lopputulokseen
Käännökset
| englanti |
examination degree |
| ranska | licence, diplôme (m) |
| saksa | Bachelor (m), Diplom (m), akademischer Diplom (m) |
| kreikka | πτυχίο λυτείας, πτυχίο, δίπλωμα |
| italia | baccelliere, laurea (f) |
| venäjä | бакала́вр (m), учёная сте́пень (f), дипло́м (m), сте́пень (f) |
| ruotsi | kandidat, examen |
| puola | stopień naukowy (m) |
| romania | grad academic, diplomă academică (f) |
Sitaatit
"Äiti sanoi, että minun täytyy käydä tässä naurettavassa terapiassa, vaikka koulupsykiatrit ovat pelkkiä hyväntahtoisia hölmöjä, joilla sattuu olemaan tutkinto."
Riimisanakirja
tutkinto rimmaa näiden kanssa:
virkatutkinto, saarnalupatutkinto, pastoraalitutkinto, kielitutkinto, välitutkinto, diplomitutkinto, ammattitutkinto, kuljettajantutkinto, arkkitehdintutkinto
Liittyvät sanat
tohtori, arkkitehti, baccalaureus, medianomi, oivallisestiLäheisiä sanoja
tutkintapöytäkirja, tutkintavankeus, tutkintavanki, tutkinto, tutkintotodistus, tutkintovaatimus