tuuletin
substantiivi
-
Laite, joka liikuttaa ilmaa ja edistää ilmanvaihtoa.
Laitoin tuulettimen päälle viilentämään huonetta.
Taivutus
yks. nom. tuuletin, yks. gen. tuulettimen, yks. part. tuuletinta, yks. ill. tuulettimeen, mon. gen. tuulettimien tuuletinten, mon. part. tuulettimia, mon. ill. tuulettimiin.
Esimerkit
Huoneessa oli tehokas tuuletin.
Tuuletin pitää ilman raikkaana kuumina päivinä.
Hän kytki tuulettimen päälle heti saavuttuaan.
Etymologia
Johdettu sanasta 'tuul-' tarkoittaen tuulen liikuttelijaa.
Käännökset
Slangisanakirja
-
flekti
Liittyvät sanat
ventilaattori, pörrä, tuulettaja, puhallusLäheisiä sanoja
tuulenvire, tuulenviri, tuuletella, tuuletin, tuuleton, tuulettaa