tuulettaja
substantiivi
-
Henkilö tai laite, joka tuulettaa.
Hän toimi tuulettajana pitääkseen ilman raikkaana.
Taivutus
yks. nom. tuulettaja, yks. gen. tuulettajan, yks. part. tuulettajaa, yks. ill. tuulettajaan, mon. gen. tuulettajien tuulettajain, mon. part. tuulettajia, mon. ill. tuulettajiin.
Esimerkit
Kerrostalon tuulettaja kaipaa huoltoa.
Tuulettaja viilentää huonetta tehokkaasti.
Markkinoille on tullut uusi tuulettajamalli.
Etymologia
Johdos verbistä 'tuulettaa'
Käännökset
Riimisanakirja
tuulettaja rimmaa näiden kanssa:
sadettaja, kuljettaja, salakuljettaja, metsäkoneenkuljettaja, rahdinkuljettaja, trukinkuljettaja, traktorinkuljettaja, veturinkuljettaja, nosturinkuljettaja, taksinkuljettaja