tuuma
substantiivi
-
mittayksikkö, jota käytetään pituuden mittaamiseen.
Näyttö on 27 tuuman kokoinen.
Taivutus
yks. nom. tuuma, yks. gen. tuuman, yks. part. tuumaa, yks. ill. tuumaan, mon. gen. tuumien tuumain, mon. part. tuumia, mon. ill. tuumiin.
Esimerkit
Minulla on tuuma aikaa ennen seuraavaa palaveria.
Hänellä oli tuuma harkittua toimintaa.
Tuuma paperia riitti koko päiväksi.
Etymologia
Tulee ruotsin sanasta 'tum', joka tarkoittaa tuumaa, mittayksikköä.
Käännökset
Sanonnat
"Kirvesmiehe milli on tuuma ja seki osapuillie."
Liittyvät sanat
-tuumainen, tuumamitta, kuutiotuuma, tuuma (2), aikomus