tuura
substantiivi
-
Työkalu, jota käytetään pilkkimiseen jäällä.
Kalastaja käytti tuuraa avannon tekemiseen.
Taivutus
yks. nom. tuura, yks. gen. tuuran, yks. part. tuuraa, yks. ill. tuuraan, mon. gen. tuurien tuurain, mon. part. tuuria, mon. ill. tuuriin.
Esimerkit
Hän käytti tuuraa jääpalojen rikkomiseen.
Vanha tuura löytyi autotallista.
Varas yritti avata oven tuuralla.
Etymologia
Todennäköisesti johdettu ruotsin kielestä 'tura', joka tarkoittaa kalastusvälineitä tai sijaista.
Käännökset
| englanti |
A kind of pickaxe where the blade is located at the head of the handle; used to hack holes in ice. |
Sitaatit
"No Allu, risti, pata ja ruutu pakassa, kasi sakassa. Kapu: tuura ja tapit sirulla on."
Riimisanakirja
tuura rimmaa näiden kanssa:
nomenklatuura, faktuura, fraktuura, tinktuura, mikstuura, jäätuura
Liittyvät sanat
jäätuuraLäheisiä sanoja
tuuperruttaa, tuupertua, tuuppia, tuura, tuuraaja, tuurata