tähtiaika
substantiivi
-
Ajankohta, jolloin jokin toimii tai tapahtuu parhaiten.
Syksy on sienisadon tähtiaika.
Taivutus
yks. nom. tähtiaika, yks. gen. tähtiajan, yks. part. tähtiaikaa, yks. ill. tähtiaikaan, mon. gen. tähtiaikojen tähtiaikain, mon. part. tähtiaikoja, mon. ill. tähtiaikoihin.
Synonyymisanakirja
tähtiaika
-
kosminen aika, tähtivuorokausi, tähtiaikavuosi, sideerinen vuosi, tähtiaikatunti, tähtiaikakuukausi.
Esimerkit
Tähtiaika oli juuri alkamassa.
Tähtiaika määritti kalenterin ajankohtia.
Monet suunnittelivat elämäänsä tähtiajan mukaan.
Etymologia
Yhdistelmäsana: 'tähti' ja 'aika', tarkoittaa aikaa, joka liittyy tähtiin tai tähtitieteeseen.
Käännökset
| englanti |
sidereal time |
| ranska | temps sidéral (m) |
| saksa | Sternzeit (f) |
| venäjä | звёздное вре́мя |
Riimisanakirja
tähtiaika rimmaa näiden kanssa:
varastointiaika, pyyntiaika, käyntiaika, syöntiaika, respiittiaika, adventtiaika
Liittyvät sanat
kelloaikaLäheisiä sanoja
tähkäpää, tähteys, tähti, tähtiaika, tähtienvälinen, tähtihedelmä