ukkoikä
substantiivi
-
Ikä, jolloin miehestä tulee vanha tai kokenut, usein humoristisesti käytetty ilmaus.
Kun hän täytti viisikymmentä, hän vitsaili, että oli saavuttanut ukkoikänsä.
Taivutus
yks. nom. ukkoikä, yks. gen. ukkoiän, yks. part. ukkoikää, yks. ill. ukkoikään, mon. gen. ukkoikien ukkoikäin, mon. part. ukkoikiä, mon. ill. ukkoikiin.
Esimerkit
Ukkoikä saavutetaan usein eläkeiän kynnyksellä.
Hänen ukkoikä oli täynnä muistoja.
Ukkoikä on elämän rikkautta.
Etymologia
Koostuu 'ukko' ja 'ikä'; tarkoittaa vanhuusikää.
Käännökset
Riimisanakirja
ukkoikä rimmaa näiden kanssa:
ikä, leikki-ikä, keski-ikä, teini-ikä, suojaikä, poikaikä, virkaikä, uhmaikä, naimaikä, kutsuntaikä
Läheisiä sanoja
ukko, ukkoetana, ukkohousut, ukkoikä, ukkometso, ukkomies