ulina
substantiivi
-
kuuluva, korkea ääni tai vinkuminen
Koira päästi surullista ulinaa.
Taivutus
yks. nom. ulina, yks. gen. ulinan, yks. part. ulinaa, yks. ill. ulinaan, mon. gen. ulinoiden ulinoitten ulinain, mon. part. ulinoita, mon. ill. ulinoihin.
Synonyymisanakirja
ulina
-
ulvonta, kitinä, vaikerointi, valitusvirsi, valitus, itku, ujellus.
Esimerkit
Koiran ulina kuului kylmenevässä yössä.
Ulina kertoi eläimen surullisuudesta.
Ulina kaikui tyhjässä talossa.
Käännökset
Läheisiä sanoja
ulapuhelin, ularadio, ulettua, ulina, ulista, uljaasti