värekarvallinen
adjektiivi
-
jolla on värekarvoja
Koiran värekarvallinen turkki kiilteli auringossa.
Taivutus
yks. nom. värekarvallinen, yks. gen. värekarvallisen, yks. part. värekarvallista, yks. ill. värekarvalliseen, mon. gen. värekarvallisten värekarvallisien, mon. part. värekarvallisia, mon. ill. värekarvallisiin.
Synonyymisanakirja
värekarvallinen
-
värekarvallinen alkueläin, ripsieläin-.
Esimerkit
Olemus oli värekarvallinen ja herkkä.
Värekallallinen solu liikkui nopeasti.
Hänen liikkeensä olivat värekarvallisia luonnossa.
Etymologia
Johdettu yhdyssanasta 'värekarva'.
Käännökset
| englanti |
ciliate cilial ciliated |
Riimisanakirja
värekarvallinen rimmaa näiden kanssa:
kuninkaallinen, sotilaallinen, puolisotilaallinen, merisotilaallinen, maallinen, ylimaallinen, isänmaallinen, kiihkoisänmaallinen, epäisänmaallinen, yltiöisänmaallinen