vaikku
substantiivi
-
Korvassa muodostuva vahamainen eritte.
Liikaa vaikku voi heikentää kuuloa.
Taivutus
yks. nom. vaikku, yks. gen. vaikun, yks. part. vaikkua, yks. ill. vaikkuun, mon. gen. vaikkujen, mon. part. vaikkuja, mon. ill. vaikkuihin.
Esimerkit
Korvassa oli hieman vaikku.
Influenssa voi lisätä vaikun erittymistä.
Korvavaikku on kehon luonnollinen suoja.
Etymologia
Peräisin latinan sanasta 'vacca', joka liittyy eläin- tai ihmisperäiseen vahaan.
Käännökset
Liittyvät sanat
korvavahaLäheisiä sanoja
vaikeutua, vaikeutus, vaikka, vaikku, vaikute, vaikutelma