vaino

substantiivi

  1. häirintä tai kiusaaminen pitkäaikaisesti

    Vaino jatkui useita vuosia.
Taivutus

yks. nom. vaino, yks. gen. vainon, yks. part. vainoa, yks. ill. vainoon, mon. gen. vainojen, mon. part. vainoja, mon. ill. vainoihin.

Synonyymisanakirja

vaino

  1. vainoaminen, joukkovaino, pogromi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

He joutuivat vainon kohteeksi.
Poliisi tutkii vainoa.
Historia tuntee monta erilaista vainoa.

Etymologia

Suomen kielestä peräisin oleva sana, tarkoittaa vainoa tai ajojahtia.

slaavilainen (puola, venäjä); sukulaissanat pohjoissaame vaidnu (ravages), venäjä vojna (sota). Englanniksi trouble

Sitaatit

  • "Viha sotarikollinen Väinö Tanneria kohtaan on oikeutetusti ollut demokraattisissa piireissä syvää ja kestävää. Siellä Tanneria on kutsuttu myös nimityksillä emäfasisti ja saatana ihmisen hahmossa." "

  • "Ja historia toistaa itseään: tällä hetkellä on Suomessakin 'fasistien', vanha- ja uusnatsien herjaaminen ja vaino, sananvapauden ylevät periaatteet räikeästi sivuuttaen, täysin identtinen 1930-luvun kommunistivainojen kanssa. Erona on vain se, että kansallissosialistien valtakaudesta on kulunut 55 vuotta ja heidän kauhistelunsa nyt jo pöyristyttävää farssia."

Riimisanakirja

vaino rimmaa näiden kanssa:

noitavaino, uskonvaino, juutalaisvaino, kerettiläisvaino

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

antisemitismi, uskonvaino, juutalaisvaino, pogromi, noitavaino

Läheisiä sanoja

vainen, vaineskaan, vainio, vaino, vainoaja, vainoharha

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro