valokeila
substantiivi
-
valokeila on valonlähteestä lähtevä kapea valonsäde tai valokimppu.
Etsivä suuntasi valokeilan pimeään nurkkaan.
Taivutus
yks. nom. valokeila, yks. gen. valokeilan, yks. part. valokeilaa, yks. ill. valokeilaan, mon. gen. valokeilojen valokeilain, mon. part. valokeiloja, mon. ill. valokeiloihin.
Esimerkit
Valokeila osui suoraan näyttämölle.
Näyttelijä astui valokeilaan ja aloitti esityksen.
Valokeila seurasi hänen liikkeitään.
Etymologia
yhdistelmä sanoista 'valo' ja 'keila', tarkoittaen kapeaa valon suuntaamaa aluetta
Käännökset
| englanti |
beam, light beam |
| saksa | Scheinwerferlicht, Schlaglicht |
| unkari | reflektorfény |
| ruotsi | slagljus, strålkastarljus |
Liittyvät sanat
valokiila, pyyhkäistäLäheisiä sanoja
valokaari, valokatkaisin, valokehä, valokeila, valokenno, valokiila