vanne
substantiivi
-
rengasmainen osa tai kehä esineestä
Polkupyörän vanne oli rikkoutunut.
Taivutus
yks. nom. vanne, yks. gen. vanteen, yks. part. vannetta, yks. ill. vanteeseen, mon. gen. vanteiden vanteitten, mon. part. vanteita, mon. ill. vanteisiin vanteihin.
Esimerkit
Kori on punottu kauniisti vanteella.
Pyörät tarvitsevat uuden vanteen.
Hän käytti vanhaa vannetta projektissaan.
Etymologia
Peräisin itämerensuomalaisesta kantasanasta, tarkoittaa esinettä, joka kiinnittää tai pitää jonkin koossa.
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat gootti wandus (wand). Englanniksi hoop
Käännökset
Riimisanakirja
vanne rimmaa näiden kanssa:
avanne, suoliavanne, otsavanne, lannevanne, tynnyrinvanne, pyöränvanne, voimisteluvanne
Liittyvät sanat
diadeemi, levypyörä, voimisteluväline, katajainen