vesikko
substantiivi
-
Turkiseläin, joka elää vesistöjen äärellä, myös nimitys euroopanmajavalle.
Vesikko rakentaa pesänsä joen rannalle.
Taivutus
yks. nom. vesikko, yks. gen. vesikon, yks. part. vesikkoa, yks. ill. vesikkoon, mon. gen. vesikkojen vesikoiden vesikoitten, mon. part. vesikkoja vesikoita, mon. ill. vesikkoihin vesikoihin.
Esimerkit
Vesikkolauma asustaa joen rannalla.
Vesikon on vaikea nähdä tiheässä kasvustossa.
Vesikko on hyvä uimari.
Etymologia
Peräisin latinan sanasta 'viverra', tarkoittaen pientä lihansyöjäeläintä.
Käännökset
Liittyvät sanat
tuhkuriLäheisiä sanoja
vesiketju, vesikirppu, vesikivi, vesikko, vesiklosetti, vesikoe