vesistö

substantiivi

1. Alue, johon kuuluvat vedet kuten järvet, joet ja meret.

   Suomi on tunnettu laajoista vesistöistään.

Taivutus

yks. nom. vesistö, yks. gen. vesistön, yks. part. vesistöä, yks. ill. vesistöön, mon. gen. vesistöjen vesistöiden vesistöitten, mon. part. vesistöjä vesistöitä, mon. ill. vesistöihin.

Synonyymisanakirja

vesistö

1. vesireitti, vesiväylä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Suomi on tunnettu runsaista vesistöistään.
Vesistön suojeleminen on tärkeää.
Kalastus vesistössä on sallittu ainoastaan luvalla.

Jäitä ja talven puhureja pelkäämättä on noustava kolmisenkymmentä peninkulmaa niiden loppumattomien vesistöjen alkulähteille, jotka kaukaisilta pohjan perukoilta tullen virtaavat merta kohden

Siellä, näiden vesistöjen pohjoisimmilla rantamilla, kohoaa mahtava vaara, joka ottaa vastaan ja kokoaa selkäänsä äärimmäisen pohjolan talviset pyryt, sen raivokkaat puhurit, mutta eteläisellä puolella suopi suojaa ihmisasumuksille, kooten pienen kaupungin eteläiseen rantalaaksoonsa, niin että kun vuoren pohjoispuolella lumimyrskyt riehuvat, saattaa kaupungissa olla suojasää ja räystäät tippua

Käännökset

Riimisanakirja

vesistö rimmaa näiden kanssa:

linssistö, köysistö

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

vesisiira, vesiskootteri, vesiskorpioni, vesistö, vesistöalue, vesistöeste