viidakko
substantiivi
-
tiheä ja monimuotoinen kasvillisuusalue, tyypillisesti tropiikissa
Viidakossa oli vaikea edetä tiheän kasvillisuuden takia.
Taivutus
yks. nom. viidakko, yks. gen. viidakon, yks. part. viidakkoa, yks. ill. viidakkoon, mon. gen. viidakkojen viidakoiden viidakoitten, mon. part. viidakkoja viidakoita, mon. ill. viidakkoihin viidakoihin.
Esimerkit
Viidakko oli tiheä ja pelottava.
Hän eksyi viidakkoon matkallaan.
Viidakon eläimet olivat äänekkäitä.
Etymologia
Lainasana saksan sanasta 'Dschungel', tarkoittaa tiheää, koskematonta metsäaluetta.
Käännökset
Sanonnat
"Kaksikymmevuotiaalle naiselle rakkaus on laakso, kolmikymmenvuotiaalle viidakko ja nelikymmenvuotiaalle alppien huiput (Englantilainen)."
"Tukka kuin viidakko - ei yhtä tiheä mutta yhtä eläinrikas."
"Tukka kuin viidakko ei yhtä tiheä mutta yhtä eläinrikas."
Liittyvät sanat
läpitunkematon, läpäisemätön, villiLäheisiä sanoja
vihurirokkoinen, vihurirokkovirus, vihvilä, viidakko, viidakkolennätin, viidakkopuhelin
Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?
Suomisanakirja ProKeskustelu
synonyymit: sekamelska, kaaos nimetön 13.8.2012