viikari
substantiivi
-
kekseliäs ja vilkas lapsi, joka usein aiheuttaa pieniä kujeita
Naapurin pikkupoika on aikamoinen viikari.
Taivutus
yks. nom. viikari, yks. gen. viikarin, yks. part. viikaria, yks. ill. viikariin, mon. gen. viikarien viikareiden viikareitten, mon. part. viikareja viikareita, mon. ill. viikareihin.
Synonyymisanakirja
viikari
-
riiviö, veijari, veitikka, lurjus, vintiö, kujeilija, hulivili, pikkupiru, konna, kelmi, ilkimys, hamppari.
Esimerkit
Poika on oikea viikari.
Meidän koira on pieni viikari.
Hän nauraa viikarin vitseille.
Etymologia
Vanhasta ruotsin sanasta 'viker', joka tarkoittaa veijaria.
Käännökset
englanti |
scamp varlet |
Riimisanakirja
viikari rimmaa näiden kanssa:
kiikari, prismakiikari, teatterikiikari, tähtäinkiikari, poikaviikari, pojanviikari
Liittyvät sanat
koltiainen, epeli, lapsi, poikaLäheisiä sanoja
viihtymys, viihtyvyys, viihtyä, viikari, viikata, viikate