viikari

substantiivi

  1. kekseliäs ja vilkas lapsi, joka usein aiheuttaa pieniä kujeita

    Naapurin pikkupoika on aikamoinen viikari.
Taivutus

yks. nom. viikari, yks. gen. viikarin, yks. part. viikaria, yks. ill. viikariin, mon. gen. viikarien viikareiden viikareitten, mon. part. viikareja viikareita, mon. ill. viikareihin.

Synonyymisanakirja

viikari

  1. riiviö, veijari, veitikka, lurjus, vintiö, kujeilija, hulivili, pikkupiru, konna, kelmi, ilkimys, hamppari.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Poika on oikea viikari.
Meidän koira on pieni viikari.
Hän nauraa viikarin vitseille.

Etymologia

Vanhasta ruotsin sanasta 'viker', joka tarkoittaa veijaria.

Riimisanakirja

viikari rimmaa näiden kanssa:

kiikari, prismakiikari, teatterikiikari, tähtäinkiikari, poikaviikari, pojanviikari

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

koltiainen, epeli, lapsi, poika

Läheisiä sanoja

viihtymys, viihtyvyys, viihtyä, viikari, viikata, viikate

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro