viikinki

substantiivi

1. skandinaavinen merirosvo tai kauppamies vuosina n. 800-1050

   Viikingit olivat kuuluisia rohkeudestaan ja merenkulkutaidoistaan.

Taivutus

yks. nom. viikinki, yks. gen. viikingin, yks. part. viikinkiä, yks. ill. viikinkiin, mon. gen. viikinkien, mon. part. viikinkejä, mon. ill. viikinkeihin.

Synonyymisanakirja

viikinki

1. pohjoismaalainen, skandinaavi, pohjanmies.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Viikinkien historia on kiinnostavaa.
Hän pukeutui viikingiksi karnevaaleihin.
Muinaisissa saagoissa kerrotaan viikingeistä.
Viikingit tunnetaan merenkäynnistä ja ryöstöretkistä.
Viikinki-laivat olivat teknisesti edistyneitä aikanaan.

Käännökset

Sitaatit

• "Se on itseasiassa hyvä biisi, oon kuunnellu itekin miljoona kertaa." (Tony Halmeen viikinki-biisistä)"

Riimisanakirja

viikinki rimmaa näiden kanssa:

blandinki, saalinki, reelinki, sählinki, fiilinki, tellinki, vaillinki, killinki, šillinki

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

viikatemies, viikatteenterä, viikatteenvarsi, viikinki, viikinkiaika, viikinkiaikainen