viisari
substantiivi
-
Kellon tai mittarin osoitin, joka näyttää aikaa tai arvoa.
Viisari osoitti tasan kahtatoista.
Taivutus
yks. nom. viisari, yks. gen. viisarin, yks. part. viisaria, yks. ill. viisariin, mon. gen. viisarien viisareiden viisareitten, mon. part. viisareja viisareita, mon. ill. viisareihin.
Esimerkit
Kellon viisari liikkui hitaasti.
Hän osoitti viisarin avulla suuntaa.
Minun kellostani puuttuu viisari.
Etymologia
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi visare. Englanniksi indicator
Käännökset
Slangisanakirja
-
miehen sukuelin : Ku se steppas siinä nakuna, mulla viisari värähti.
Sitaatit
"Vanha rakuuna kun naisen näkee päässä tärähtää, ja viisari värähtää (viisari värähtää, 1971)"
Riimisanakirja
viisari rimmaa näiden kanssa:
sekuntiviisari, tuntiviisari, minuuttiviisari, kellonviisari, pikkuviisari
Läheisiä sanoja
viirusilmäinen, viis, viisaasti, viisari, viisas, viisastaa