vinkkeli

substantiivi

1. Kulma tai kulmaus.

   Hän kaarsi autolla jyrkässä vinkkelissä kadunkulmassa.

Taivutus

yks. nom. vinkkeli, yks. gen. vinkkelin, yks. part. vinkkeliä, yks. ill. vinkkeliin, mon. gen. vinkkelien vinkkeleiden vinkkeleitten, mon. part. vinkkelejä vinkkeleitä, mon. ill. vinkkeleihin.

Synonyymisanakirja

vinkkeli

1. kulma, näkökulma.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Talon vinkkeli on tarkkaan suunniteltu.
Vinkkeli oli rakennuksen heikoin kohta.
Hän tarkisti matkansa vinkkelin perusteella.

Käännökset

Slangisanakirja

• browninki

• Vinkkeli: rav. Viherkulma, ent. : Vinkkeliki meni sit kanttuvei, nyt siin on joku pitsamesta.

Riimisanakirja

vinkkeli rimmaa näiden kanssa:

näkövinkkeli, honkkeli

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

vinkeä, vinkeästi, vinkkari, vinkkeli, vinkki, vinksahdus

Keskustelu

Vinkkelit on Oulun seudulla huopatossut. nimetön 10.1.2016