virke

substantiivi

1. Kokonainen lause, joka sisältää ajatuksen.

   Kirjan ensimmäinen virke herätti heti mielenkiinnon.

Taivutus

yks. nom. virke, yks. gen. virkkeen, yks. part. virkettä, yks. ill. virkkeeseen, mon. gen. virkkeiden virkkeitten, mon. part. virkkeitä, mon. ill. virkkeisiin virkkeihin.

Synonyymisanakirja

virke

1. lause.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kirjoita jokaisesta kohdasta vähintään yksi virke.
Ensimmäinen virke on esimerkki.
Virke voi olla yksinkertainen tai monimutkainen.

Seuraavana päivänä, yön levättyäni, tein jälleen virkeänä havaintojani kaikesta mikä oli erilaista täällä kuin Venäjällä

Samalla Vaasan matkalla tapasin Elisabetin odottamattoman virkeänä, ilomielisenä, uusiin asioihinsa innostuneena, ja pian pääsin perille, että tähän oli syynä hänen "muija-tuttavansa" ja ihmeellinen keksintönsä, miten "kuvernöörskanakin" sentään saattoi tasa-arvoisuuden aatetta ajaa

Hän kuunteli vierastaan ensin sangen virkeänä, silmät pingoitetun suurina ja kirkkaina, mutta pienikasvuisen miehen äskeisestä maantien pölystä ja kuumuudesta tulehtuneet kasvot jollakin tavoin nukuttivat kamarijunkkaria, koskapa hänen silmäluomensa alkoivat painua, seikka, josta hän olisi kyllä öisin ollut onnellinen

Käännökset

Riimisanakirja

virke rimmaa näiden kanssa:

tarke, torke

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

virkavirhe, virkavuosi, virkaylennys, virke, virkerakenne, virkeys

Vastaukset Vastaukset.fi:ssä

Mikä on suomen pisin virke?
Mikä on virke?