vislaus
substantiivi
-
ääni, joka syntyy, kun puhalletaan ilmaa suun kautta
Vislaus kaikui hiljaisessa puistossa.
Taivutus
yks. nom. vislaus, yks. gen. vislauksen, yks. part. vislausta, yks. ill. vislaukseen, mon. gen. vislausten vislauksien, mon. part. vislauksia, mon. ill. vislauksiin.
Esimerkit
Vislaus pysäytti ohikulkijat.
Hänen vislauksensa kaikui kauas.
Vislaus antoi merkin jatkaa.
Etymologia
Perustuu verbiin 'vislata', tarkoittaen viheltävää ääntä.
Käännökset
Läheisiä sanoja
viskositeetti, viskoutua, vislata, vislaus, vismutti, visoittua