voimasuhde
substantiivi
-
Suhde, jossa arvioidaan erilaisten voimien vaikutusta toisiinsa nähden.
Politiikassa on tärkeää tarkastella voimasuhteita.
Taivutus
yks. nom. voimasuhde, yks. gen. voimasuhteen, yks. part. voimasuhdetta, yks. ill. voimasuhteeseen, mon. gen. voimasuhteiden voimasuhteitten, mon. part. voimasuhteita, mon. ill. voimasuhteisiin voimasuhteihin.
Esimerkit
Voimasuhde joukkueiden välillä oli tasaväkinen.
Heillä on etulyöntiasema voimasuhteen ansiosta.
Tilanne muuttui
Etymologia
voima (strength) + suhde (relation)
Käännökset
| englanti |
relative strength between entities such as states, political parties, sports teams etc.; normally used in plural
|
Riimisanakirja
voimasuhde rimmaa näiden kanssa:
velkasuhde, virkasuhde, jumalasuhde, vuokrasuhde, alivuokrasuhde, tasasuhde, käskyvaltasuhde, yhteiskuntasuhde, kuvasuhde
Läheisiä sanoja
voimasana, voimassaolo, voimassaoloaika, voimasuhde, voimatalous, voimatasapaino