voimistelu

substantiivi

1. Urheilulaji, jossa suoritetaan kehon hallintaa edellyttäviä liikkeitä.

   Voimistelu vaatii kehonhallintaa ja keskittymistä.

Taivutus

yks. nom. voimistelu, yks. gen. voimistelun, yks. part. voimistelua, yks. ill. voimisteluun, mon. gen. voimistelujen voimisteluiden voimisteluitten, mon. part. voimisteluja voimisteluita, mon. ill. voimisteluihin.

Synonyymisanakirja

voimistelu

1. voimisteluharjoitus, kallisteniikka.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Voimistelu kehittää kehonhallintaa.
Voimistelussa korostuu siisti ja tarkka suoritus.
Kilpavoimistelu vaatii kovaa työtä ja omistautumista.

Käännökset

Slangisanakirja

• jumppa: voimistelu / voimistelulaitos : Kaks vikaa tuntii oli jumppaa, futattii skolen pitskulla.

• voikka : Voikkatunnit skoilessa oli ihan perseestä.

Riimisanakirja

voimistelu rimmaa näiden kanssa:

haistelu, taistelu, maataistelu, rajataistelu, luokkataistelu, ilmataistelu, valtataistelu, torjuntataistelu, lähitaistelu, materiaalitaistelu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

voimistaa, voimistelija, voimistella, voimistelu, voimisteluasu, voimistelukilpailu

Vastaukset Vastaukset.fi:ssä

Missä voimistelu keksittiin?
Milloin voimistelu sai alkunsa?
Mikä on voimistelu?
Milloin voimistelu keksittiin?
Onko voimistelu substantiivi?
Koska voimistelu keksittiin?
Milloin joukkue voimistelu keksittiin.?
Milloin teline voimistelu keksitiin?
Mitä tarkoittaa voimistelu asennot?