vuoro

substantiivi

  1. Että siirrytään, liikutaan tai tarkoitetaan vaihtuvassa järjestyksessä.

    On minun vuoroni laulaa.
Taivutus

yks. nom. vuoro, yks. gen. vuoron, yks. part. vuoroa, yks. ill. vuoroon, mon. gen. vuorojen, mon. part. vuoroja, mon. ill. vuoroihin.

Synonyymisanakirja

vuoro

  1. näytös, ohjelma, numero, kappale, ohjelmanumero, jakso, erä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hänen vuoronsa on alkaa aamuseitsemältä.
Vuorot vaihtuvat joka viikko.
Vuoro meni nopeasti

Kun sitten tuli paroni C:n vuoro selostaa kantaisiänsä, ilmeni, ettei hän tiennyt suvustaan yhtään mitään, ei sen aateloimisaikaa, ei historiikkiä, ei edes mistä heidän paroniutensa oli kotoisin

Sitten tuli taas Matin vuoro puhua

Etymologia

Sana 'vuoro' juontuu kantasuomesta ja tarkoittaa jonkin tapahtuvan määräaikaista järjestystä tai aikaväliä." "vuorokausi

germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi). Englanniksi row, turn

Slangisanakirja

  • hugi

  • huki : Eiks se oo nyt jo mun huki.

  • tisuri: vuorotyöläinen

Riimisanakirja

vuoro rimmaa näiden kanssa:

vapaavuoro, ruuhkavuoro, pikavuoro, saunavuoro, junavuoro, iltavuoro, laivavuoro, sunnuntaivuoro, vahtivuoro

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

vuoro-ote, vuorostaan, vuoron perään, vastavuoroon, erä

Läheisiä sanoja

vuorivaahtera, vuorivanu, vuorivilla, vuoro, vuoro-ote, vuoroittain

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro