vuorottelu

substantiivi

1. Toimenpide, jossa tehtäviä tai vastuita vaihdetaan vuorotellen.

   Vuorottelu tehtiin reilun työkuorman turvaamiseksi.

Taivutus

yks. nom. vuorottelu, yks. gen. vuorottelun, yks. part. vuorottelua, yks. ill. vuorotteluun, mon. gen. vuorottelujen vuorotteluiden vuorotteluitten, mon. part. vuorotteluja vuorotteluita, mon. ill. vuorotteluihin.

Synonyymisanakirja

vuorottelu

1. vaihtelu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Vuorottelu töissä pitää mielen virkeänä.
Vuorottelu opetti uuden näkökulman.
Vuorottelu mahdollistaa uusien taitojen oppimisen.

Käännökset

Riimisanakirja

vuorottelu rimmaa näiden kanssa:

ottelu, squash-ottelu, televisio-ottelu, jääkiekko-ottelu, jalkapallo-ottelu, koripallo-ottelu, vesipallo-ottelu, pesäpallo-ottelu, jääpallo-ottelu, maaottelu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

vuorotervehdys, vuorottaa, vuorottaja, vuorottelu, vuorotus, vuorotyö