yläkoukku
substantiivi
-
Koukku, joka on kiinnitetty yläosaan tai joka toimii ylhäältä.
Vaatetangon yläkoukku on hieman vino.
Taivutus
yks. nom. yläkoukku, yks. gen. yläkoukun, yks. part. yläkoukkua, yks. ill. yläkoukkuun, mon. gen. yläkoukkujen, mon. part. yläkoukkuja, mon. ill. yläkoukkuihin.
Esimerkit
Hän osui maaliin yläkoukulla.
Yläkoukku on vaikea torjua.
Hän harjoittelee yläkoukuista.
Etymologia
Muodostuu osista 'ylä-' (ylempi) ja 'koukku'.
Käännökset
| englanti |
roundhouse |
Riimisanakirja
yläkoukku rimmaa näiden kanssa:
koukku, alakoukku, kalakoukku, hellakoukku, polakoukku, taikinakoukku, kaidekoukku, vaatekoukku, hiilikoukku, sormikoukku
Läheisiä sanoja
yläkierre, yläkierrelyönti, yläkierteinen, yläkoukku, yläkoulu, yläkoululainen