ylämaa
substantiivi
-
Korkealla sijaitseva alue, usein vuoristoa tai ylänköä.
Vaelsimme ylämaan halki viikon ajan.
Taivutus
yks. nom. ylämaa, yks. gen. ylämaan, yks. part. ylämaata, yks. ill. ylämaahan, mon. gen. ylämaiden ylämaitten, mon. part. ylämaita, mon. ill. ylämaihin.
Esimerkit
Upeat maisemat avautuivat ylämaalla.
Hän vietti kesän ylämaalla.
Ylämaa on suosittu retkikohde.
Etymologia
Muodostuu osista 'ylä-' (ylempi) ja 'maa'.
Käännökset
englanti |
high country upland |
Liittyvät sanat
ylänköLäheisiä sanoja
yläluokkainen, yläluokkalainen, yläluomi, ylämaa, ylämaalainen, ylämäki