yläpinta

substantiivi

  1. Objektin tai materiaalin ylin pinta-alue.

    Pöydän yläpinta oli hieman naarmuuntunut.
Taivutus

yks. nom. yläpinta, yks. gen. yläpinnan, yks. part. yläpintaa, yks. ill. yläpintaan, mon. gen. yläpintojen yläpintain, mon. part. yläpintoja, mon. ill. yläpintoihin.

Synonyymisanakirja

yläpinta

  1. katto, puoli.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Pöydän yläpinta on vasta maalattu.
Hän pyyhkii jatkuvasti yläpintaa.
Yläpinta kiilteli kirkkaasti.

Etymologia

Muodostuu osista 'ylä-' (ylempi) ja 'pinta'.

Riimisanakirja

yläpinta rimmaa näiden kanssa:

suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

samettitatti, kehnäsieni, otelauta, ruusukivi, yläkierre

Läheisiä sanoja

yläosaton, yläpeti, yläpilvi, yläpinta, yläpohja, yläpuoli

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro

Keskustelu