ääntöelin
substantiivi
-
elin tai osa elämistä, joka tuottaa ääntä
Ääntöelimiä ovat esimerkiksi äänihuulet, kieli ja huulet.
Taivutus
yks. nom. ääntöelin, yks. gen. ääntöelimen, yks. part. ääntöelintä, yks. ill. ääntöelimeen, mon. gen. ääntöelimien ääntöelinten, mon. part. ääntöelimiä, mon. ill. ääntöelimiin.
Esimerkit
Ääntöelimet ovat keskeisiä kommunikoinnissa.
Hänelle tehtiin tutkimus ääntöelimistä.
Läsnäolijat kiinnostuivat ääntöelimien fysiologiasta.
Eläimen ääntöelimet mahdollistavat monimutkaiset äänet.
Ääntöelimien toiminta oli harjoituksen aiheena.
Etymologia
Koostuu sanoista 'ääntö' ja 'elin'.
Käännökset
Liittyvät sanat
äänielinLäheisiä sanoja
ääntää, ääntö, ääntöelimistö, ääntöelin, ääreen, ääreinen