aallokko
substantiivi
-
meren tai järven pinnan muodostamaa aaltoa
Aallokko lyö rantaan.
Taivutus
yks. nom. aallokko, yks. gen. aallokon, yks. part. aallokkoa, yks. ill. aallokkoon, mon. gen. aallokkojen aallokoiden aallokoitten, mon. part. aallokkoja aallokoita, mon. ill. aallokkoihin aallokoihin.
Synonyymisanakirja
aallokko
-
tyrsky, hyökyaalto, hyökyaallot, ristiaallokko, myrskyinen meri.
Esimerkit
Aallokko kasvoi myrskyn myötä.
Hän ihaili aallokkoa rannalta.
Vene heilui kovasti aallokossa.
Aallokko vaikeutti uimarien kulkua.
Valokuvaajat rakastavat kuvata voimakasta aallokkoa.
Paluumatkalla vallitsi ankara tuuli ja kova aallokko
Etymologia
Johdettu suomalaisesta sanasta 'aalto', tarkoittaa monia aaltoja.
Käännökset
englanti |
chop choppiness surf |
saksa | Brandung (f) |
venäjä | волна́ (f), прибо́й (m) |
Riimisanakirja
aallokko rimmaa näiden kanssa:
vasta-aallokko, ristiaallokko, sivuaallokko, tyrskyaallokko, peräaallokko, myötäaallokko
Liittyvät sanat
vasta-aallokko, aaltoilu, myötäaallokko, tyrskyaallokko, aaltoallasLäheisiä sanoja
aalloittainen, aalloittaisuus, aallokas, aallokko, aallonharja, aallonmurtaja