alkusointu
substantiivi
-
runotekniikka, jossa jokaisen säkeen ensimmäiset tai useat tavut alkavat samalla äänellä
Käytän usein alkusointua runoissani.
Taivutus
yks. nom. alkusointu, yks. gen. alkusoinnun, yks. part. alkusointua, yks. ill. alkusointuun, mon. gen. alkusointujen, mon. part. alkusointuja, mon. ill. alkusointuihin.
Esimerkit
Kappale alkoi terävällä alkusoinnulla.
Jotain suotuisuuksista alkusoinnusta kiehtoo.
Alkusointi tuo runouteen rytmiä.
Koulussa opeteltiin alkusointuja.
Testin alkusointu vaikutti opiskelijoihin.
Etymologia
Alkuperä: Koostuu sanoista ‘alku’ ja ‘sointu’, tarkoittaen kielellistä ilmaisukeinoa.
Käännökset
| englanti |
alliteration, beginning rhyme, head rhyme, initial rhyme tone-beginning |
| ranska | allitération (f) |
| saksa | Alliteration (f) |
| kreikka | παρήχηση (f) |
| italia | allitterazione (f) |
| latina | alliteratio (f) |
| puola | aliteracja (f) |
| venäjä | аллитера́ция (f) |
| ruotsi | allitteration |
Riimisanakirja
alkusointu rimmaa näiden kanssa:
sointu, riitasointu, vokaalisointu, nelisointu, mollisointu, kolmisointu, duurisointu, murtosointu, perussointu
Liittyvät sanat
allitteraatio, sitoaLäheisiä sanoja
alkuseurakunta, alkusivu, alkusoinnullinen, alkusointu, alkusoitto, alkusukulaisuus