beagle

substantiivi

  1. pienikokoinen, ystävällinen ja iloinen metsästyskoirarotu

    Beagle on erinomainen perhekoira.
Taivutus

yks. nom. beagle , yks. part. beaglea , mon. gen. beaglejen , mon. part. beagleja .

Synonyymisanakirja

beagle

  1. metsästyskoira, ajokoira.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Beagle on energinen koira.
Hän lenkitti beagleaan päivittäin.
Beaglella on erinomainen hajuaisti.
Beagle pentu oli leikkisä.
Beaglen korvat ovat suuria.

Etymologia

Viittaa pienen koiran rotuun ja peräisin englannin kielestä.

Käännökset

englanti

beagle A small short-legged smooth-coated hound, often used for hunting hares. Often tri-coloured, its friendly disposition makes it suitable as a family pet.
A person who snoops on others; a detective.
2002, Susan Isaacs, Long Time No See, page 243

(..)whereas burying a body in the wooded area beyond the backyard was the quickest way to make a Nassau County Police Department beagle look good.
To hunt with beagles.
1933, Charles Pascoe Hawkes, Heydays: a salad of memories and impressions, page 20
(..) reading men who beagled for fresh air and exercise, impecunious hunting men who beagled for economy(..)
To search.
1997, Fletcher Pratt, A Short History of the Civil War: Ordeal by Fire, page 150
(..)Pope clapped his hand to his forehead and beagled like a maniac; he had clean forgotten Thorofare Gap.
English beagle (gloss)
English beagle (dog)
(l) (gloss)
(l)
ranska briquet (m)
venäjä го́нчая (f)
ruotsi beagle

Riimisanakirja

beagle rimmaa näiden kanssa:

single

Lisää riimejä

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro