halla
substantiivi
-
yöllinen lämpötilan lasku, joka vahingoittaa tai tappaa kasveja
Halla tuhosi suurimman osan sadoista.
Taivutus
yks. nom. halla, yks. gen. hallan, yks. part. hallaa, yks. ill. hallaan, mon. gen. hallojen hallain, mon. part. halloja, mon. ill. halloihin.
Esimerkit
Halla yllätti viljelijät syyskuussa.
On olemassa vaara hallasta ensi yönä.
Halla sai kukat paleltumaan.
Etymologia
Suomen kielen halla viittaa pakkaseen, erityisesti kesän pakkasiin; alkuperä on kantasuomalainen.
salna, baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat Ltv salna. Englanniksi frost
Käännökset
Sanonnat
"Jos ei pauku Paavalina eikä kylmä kynttelinä, niin on halla heinäkuussa, talvi keskellä kesää."
"Jos on usva uunna vuonna, niin on halla heinäkuussa."
Liittyvät sanat
mustuttaa, yökylmä, asua, uhka, polttaaLäheisiä sanoja
halkosaha, halkotarha, halkovaja, halla, hallainen, hallamittari
Vastaukset Vastaukset.fi:ssä
Kuka on Jussi Halla-aho?
Mikä on halla?
Mikä on touon halla?
Mitä tarkoittaa touon halla?