humaus

substantiivi

matala, kohiseva ääni tai pieni meluhäiriö
Hänen korvissaan kuului omituista humausta.

Taivutus

yks. nom. humaus, yks. gen. humauksen, yks. part. humausta, yks. ill. humaukseen, mon. gen. humausten humauksien, mon. part. humauksia, mon. ill. humauksiin.

Esimerkit

Tämä tapahtui aina kun neidit rupesivat kertomaan nuoruutensa päivistä, kehuen entistä suurta kauneuttansa ja kuinka muka heidän astuessaan sisälle johonkin tanssisaliin kävi läsnäolijoissa kuin humaus: "Wöllerin neidit!" Syntyi juhlallinen äänettömyys, muodostui kujanne, ja he muka astuivat saliin kavaljeerien ympäröiminä, jotka kilvan pyysivät heitä tanssiin, ja onnelliseksi tunsi itsensä se, ketä he suvaitsivat huomata

Ja kun Clas, yllään valkoinen ja kultainen messukaapu, astui alttarille, kävi uteliaisuuden humaus yli kirkon ja ihmiset kurkottivat päitänsä, sillä hänen laulajanmaineensa oli suuri

Ja kun hän sitten, pehmeästi aaltoileva vaalea tukka koholle pöyhennettynä, paksut kulmakarvat tummina, kuningattaren komeissa helyissä astui näyttämölle rakastuneen ritarin eteen, kävi ihastuksen humaus läpi Arkadian katsomon