humina
substantiivi
-
pitkittynyt, matala ääni
Tuulen humina kuului puiden latvoista.
Taivutus
yks. nom. humina, yks. gen. huminan, yks. part. huminaa, yks. ill. huminaan, mon. gen. huminoiden huminoitten huminain, mon. part. huminoita, mon. ill. huminoihin.
Esimerkit
Metsässä kuului lempeä humina.
Tuuletin piti jatkuvaa huminaa.
Kaupungin humina rauhoitti hänet.
Hoi laari-laari laa, hoi laari-laari laa, kaikuu mun suloinen Suomeni maa! Omanpa henkeni kieltä ne puhuu honkaen humina ja luonto muu
Etymologia
Peräisin verbistä 'humista', tarkoittaen jatkuvaa ääntä.
Käännökset
Liittyvät sanat
ikihonka, suhina, humu, honka, kuusi