huti
substantiivi
-
teko tai yritys, joka epäonnistuu tai ei osu kohteeseensa
Hän yritti heittää palloa koriin, mutta se oli huti.
Taivutus
yks. nom. huti huti, yks. gen. hutin hudin, yks. part. hutia hutia, yks. ill. hutiin hutiin, mon. gen. hutien hutien, mon. part. huteja huteja, mon. ill. huteihin huteihin.
Esimerkit
Pallo meni huti ja peli jatkui.
Hänen laukauksensa meni huti.
Kokeessa tuli muutama huti.
Etymologia
Alun perin äännehdystä imitoiva sana, merkiten ohi menoa tai ohi heittämistä.
Käännökset
| englanti |
puhekieltä miss (as opposed to hit) |
Slangisanakirja
-
ohilyönti / -laukaus / -isku : Jutila veti hutin metristä!
Sitaatit
"Iso huti, luti. Se perätien isä katosi. Sotakäsineitä repesi. Tuli tuhosi."
Riimisanakirja
huti rimmaa näiden kanssa:
tauti, Parkinsonin tauti, mahatauti, tupakkatauti, penikkatauti, sorkkatauti, reumatauti, kaatumatauti, pesäkekovettumatauti, punatauti
Liittyvät sanat
ohilyönti